Viides aamu alkaa sateisena Japanissa. Kaisan ja Pekan vielä elpyessä on hyvä aika kerätä vähän omia ajatuksia kasaan. Edellinen kirjoitus kertoi hyvin jet-laagisesta alkuihmettelystä. Mainitaan vielä, että heti lentokentältä ulos päästyämme kameraryhmä ryntäsi haastattelemaan väsyneitä matkailijoita. 7-kanavan toimittajat tiedustelivat, miksi tulimme Japaniin. Kerrottiin koko matkasta ja pääsin näyttämään kuvan kotona vääntämistäni susheista. Taisimme myös vahingossa ja kielimuurista johtuen leimata minut Suomen sushi-masteriksi.
Jokatapauksessa, eilinen päivä tarjosi meille aurinkoa ja keli oli mitä mahtavin hengistymiselle. Lähdimme vaeltelemaan temppelipuistoon. Jättimäisen metsäalueen keskellä sijaitsevan temppelin pihan juoksimme nopeasti läpi. Se oli täynnä turisteja ja matkamuistokojuja, joten painuimme syvemmälle metsään. Metsän halki kiemurteleva kävelytie johdatti meidät nurmiaukiolle, joka tarjosi meille rauhan kaupungin äänistä ja ihmisten vilinästä, joten sinne oli hyvä hetkeksi pysähtyä. Kaivoin repustani pienen pallon, jota aloimme heittelemään, mutta riemu loppui lyhyeen pusikkoon piiloitetun kovaääni systeemin ilmoittaessa, ettei downsiftaukseen suunnitellussa puistossa saa telmiä pallon kanssa. Olimme häpäisseet temppelialuetta tarpeeksi, joten lähdimme takaisin kohti "kotia".
Metrossa emme notkuneet perille asti vaan päätimme hypätä kyydistä paljon ennen omaa pysäkkiämme. Tämä osottautui hyväksi vedoksi! Neljä päivää olimme viettäneet puti-puhtaassa, jopa länsimaisessa ympäristössä, jossa ihmiset ovat hiljaa välttääkseen turhan mölinän. Mutta nyt seistiin keskellä sitä Japania, joka vastasi omaa (kaikkien) ennakko-odotuksia. Kapeita kävelykatuja täynnä puhetta, liikenteen ääniä, vähän roskaista, päätä ravisuttavaa pelihallien kilinää ja tietenkin lattiasta kattoon valomainoksia. Neljäs päivä vietettiin täällä loppuun ennen sushi-illallista ja hotellille palaamista.
Tänään kohti uusia seikkailuja!
-Tuukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti